☆ Hahmokaarti

Sarjakuvan hahmot. Hahmot on järjestetty ensimmäisen piirtovuoron mukaisesti.

Kiitos Bernerille chibien piirtämisestä! ♥

► Loop de Loop ◄

Hei, olen Loop!
Klikkaa chibiä hahmokuvaa varten.


Nimi: Loop de Loop. Kutsumanimi Loop tai Loopie.
Ikä: 5 vuotta.
Sukupuoli: Uros.
Rotu: Lyhytkarvaisen collien ja saksanpaimenkoiran risteytys.
Ruumiin koko: Suunnilleen saksanpaimenkoiran kokoinen.

Ulkonäkö: Loopin turkki on ruskea harmain kuvioin. Sen kuono on vaaleanpunainen, ja silmät oranssihtavankeltaiset. Häntä kiertyy selän ylle, ja onkin useimmiten selän yläpuolella, vaikka Loop suoristaakin sen välillä.

Luonne: Loop on lujatahtoinen ja hyväntuulinen, eikä tätä ole edes kirous tai putoamisenpelko muuttamaan. Loop kuitenkin säikkyy hyvin avaria alueita, peläten putoavansa. Se on päättänyt löytää syyn epäonniseen kiroukseensa, ja on päättäväisenä koirana valmis lähes mihin vain, mitä kohtalo eteen heittää. Loop nauttii seurasta ja matkustelusta, ja sillä on paljon ystäviä eri puolilla maata.

Menneisyys: Loop oli viettämässä erään tuttavalaumansa kanssa näiden vuotuista keväänjuhlaa. Meno oli hauskaa, kuten aikaisempinakin vuosina, mutta juhlan loppuessa ja Loopin lähtöä tehdessä tämä näki sokaisevan valon.

Seuraavaksi se jo huomasi putoavansa, ja kolahti kallionseinämään. Kauhukseen Loop huomasi pudonneensa pystysuoraa seinämää vasten. Onneksi paikalla sattui olemaan vielä muutama henkilö, myös aasialaisperäinen ystävä, joka antoi Loopille oman riipuksensa, ja kiinnitti siihen loitsun, joka pitää kirouksen poissa. Loop huomasi seisovansa jälleen tukevasti oikealla maankamaralla, mutta pelko että sama tapahtuisi uudestaan peruuttamattomalla tavalla kannusti koiran etsimään vastauksia.

Kirous: Loopin painovoima on kirouksen vuoksi muuttunut sivuttaiseksi. Tällä on riipus ja loitsu joiden yhteisvoimalla kirous pysyy kurissa, mutta valitettavasti loitsun kiinnitysmekanismi on melko heikko, ja lapulla onkin tapana lähteä leijumaan omille teilleen, saaden Loopin putoamaan maata myöten.

Hahmon omistaa: Detrah.

► Renn ◄

Hmph, nimi on Renn...
Klikkaa chibiä hahmokuvaa varten.
Kaulakuviota havainnollistava kuva

Nimi: Renn.
Ikä: 3 vuotta.
Sukupuoli: Narttu.
Rotu: Seropi (husky x podenco x unkarinvinttikoira ).
Ruumiin koko: Säkäkorkkeus 60 cm (vrt. saksanpaimenkoira).

Ulkonäkö: Pitkä kuono, pystyt, pehmeäkärkiset korvat. Kiinteä vartalo, todella vahvat jalat, soveltuvat hyvin pitkänmatkanjuoksuun. Vasen jalka puuttuu suurimmalta osilta (kts. menneisyys) ja häntä on syntymästään ollut lyhyt töpö.

Likaisen vaaleanharmaa pohjaväri, tummia, miltein mustia merkkejä ympäri kehoa. Koko pää on tätä tummempaa väriä (lukuunottamatta korvien sisuksia, jotka ovat samaa väriä pohjavärin kanssa), joka laskeutuu niskaa pitkin keskiselkään, ja koiran oikealta puolelta värittää koko sen puoleisen jalan. Vasemmalta puolelta tumma väri laskeutuu paljon vähemmän jalkaa pitkin. Näiden lisäksi tummaa väriä on vain hännänpäässä.

Kirsu on hyvin vaaleanbeige, silmät kaksiväriset. Vasen on vaaleansininen, oikea vihreä. Kynnet norsunluuta, anturat vaaleanruskeat.

Kaulassa on paksu tummanruskea panta jossa hopeiset soljet.

Luonne: Ulospäin Renn saattaa näyttää hyvinkin kylmältä ja etäiseltä, varsinkin jos häneen on vasta tutustunut. Kova maailma on kovettanut nartun niin, että hänen luottamuksensa saaminen vaatii aikaa. Jos kuitenkin tässä onnistuu, paljastuu Rennistä uusia puolia. Hän oikeasti välittää ystävistään ja kanssaeläjistään, eikä voisi jättää ketään pulaan joka tarvitsisi hänen apuaan.

Renn yrittää pitää kiroustaan salassa mahdollisimman pitkään, koska pitää sitä heikkoutena ja saattaa jopa pelätä jonkinlaista jonkinlaista syrjintää. Onhan hän jonkinlainen riippakivi, sillä tarvitsee vettä niin usein, ja varsinkin tuntemattomalla seudulla hän saattaa tulla äreäksi ihan vain sen takia, että stressaa vedensaamisesta.

Kaiken pohjalla on pelko hylkäämisestä. Tahallaan hän ei juurikaan ala kettuilemaan ihan vain kettulemisen ilosta, mutta tätäkin saattaa tapahtua, jos tilanne on jotenkin stressaava tai hankala hänelle. Tai jollei hän vain pidä jostain tyypistä.. Silloin narttu ei turhaan yritä mielistellä tätä.

Pieni kovismaisuus hänellä on aina päällä, mutta kaikki jotka hänet tuntevat, osaavat lukea hänen oikeat tunteensa helposti, eivätkä ota nokkiinsa pienestä tiuskimisesta. Renn haluaisi itse eroon turhasta esittämisestä, mutta siitä on tullut jo niin vahva osa hänen luonnettaan, ettei osaa olla pehmeämpi ulospäin, ainakaan jos paikalla on useampi. Kaksin jonkun luotettavan kanssa hän on rehellisimmillään, sekä itselleen että toiselle.

Menneisyys: Renn ostettiin katukauppiaalta parin kuukauden iässä rottakoiraksi eräälle maatilalle. Myyjä oli luvannut ettei koira siitä enää paljoakaan kasvaisi, sillä rottakoirien kuuluu olla pieniä ja nopeita, mutta kuinkas kävikään. Narttu kasvoi keskikokoakin suuremmaksi, ja tällöin maatilan isäntä päätti hankkiutua eroon koirasta, ei hän tekisi Rennillä mitään. Sitäpaitsi nartulla oli paha tapa olla riippuvainen vedestä, ja tämä vartoi vesikuppiaan jopa aggressiivisesti. Paha tämä omistaja ei kuitenkaan ollut, ja antoi tämän eteenpäin eräälle sukulaiselleen. Renn oli tänä aikana vuoden ikäinen. Isännällä ei ollut mitään hajua että tämä sukulainen halusi vihaisen näköisen koiran vain näön vuoksi, eikä narttu saanut kunnon koulutusta kahden vuoden aikana. Se alkoi haastamaan miestä johtajan paikasta, ja kostoksi tämä sitoi koiran takapihalle ilman ruokaa. Ja ilman vettä.

Renn alkoi muutaman tunnin päästä saamaan kohtauksia joista mies säikähti (lähinnä siksi ettei kukaan naapureista näkisi) ja raahasi kiljuvan koiran metsään, jättäen tämän sinne kuolemaan. Renn ei koskaan aikaisemmin ollut niin heikossa kunnossa ja myrkky oli ollut jo pitkään tämän elimistössä, niin pitkään että tämän vasempaan etujalkaan oli muodostunut kuolio. Alitajuntaisena eloonjäämisvaistollaan tämä kirjaimellisesti nakersi omilla hampaillaan jalkansa pooikki. Narttu pääsi viimeisillä voimillaan erään puron luokse juomaan, ja kerättyään voimiaan muutaman päivän tämä päätti jatkaa elämäänsä yksikseen. Kolmella jalalla tämä oppi kulkemaan nopeasti. Ihmisiä vihaten.

Kirous: Nartun kirous on äärettömän turhauttava, tämän on saatava juotua jotain nestettä väh. desin muutaman tunnin välein. Joskus oireet pysyvät poissa jopa seitsemästä tunnista kymmeneen, mutta yleensä kirous alkaa muistuttamaan itsestään jo noin kolmen tunnin kuluttua.

Kirous alkaa hiljalleen muuttamaan Rennin omaa verta myrkyksi, joka aiheuttaa tälle vesikauhumaisia kohtauksia, hallusinaatioita ja lihasten ääretöntä heikkoutta. Tällaisessa tilassa seropi on aivan toisten armoilla. Viimeisimpinä oireina alkaa vähitellen nartun ulkoisiin ruumiinosiin ilmestyä kuolioita. Myrkky on kuolemaksi jollei Renn saa kehoonsa nestettä muutaman tunnin kuluessa. Oireet kuitenkin poistuvat jopa puolessa tunnissa nesteen juomisesta.

Hahmon omistaa: Berneri.

► Milka ◄

Milka, moi!

Nimi: Milka.
Ikä: 3½ vuotta.
Sukupuoli: Uros.
Rotu: Suomenlapinkoira.
Ruumiin koko: Säkäkorkkeus 50 cm.

Ulkonäkö: Milkalla on suomenlapinkoiralle tunnusomainen tuuhea turkki. Se on pohjaväriltään maitosuklaan värinen kermanvaalein ja mustin kuvioin. Kuviot ovat symmetriset. Milkan silmät ovat suuret ja vihreät, ja sillä on mukanaan samansävyinen vihreä, noin olkapäihin ulottuva huivi. Huivi on paksua kangasta, joten se painaa Milkan turkkia alaspäin, etenkin kasteltuna. Uroksella on vaaleanpunainen kirsu, kynnet ja anturat. Milkan pehmoinen häntä on yleensä sen selän päälle kääntyneenä, mutta voi roikkua myös alhaalla.

Kirouksen aktivoituessa Milkan turkista tulee silmin nähden hyvin pörröisen, jopa piikikkään näköinen, kun kaikki uroksen karva nousee samanaikaisesti pystyyn. Pörröisyyden voimakkuus riippuu taas siitä, kuinka suuri hankaus turkkiin on kohdistunut. Normaalisti Milkan turkki on hyvin pehmoinen.

Luonne: Milka on yleensä mukava ja avulias, ja kykenee yhteistyöhön lähes kaikkien kanssa. Milka kuitenkin vihaa, jos sitä ei oteta tosissaan. Se muistuttaa Milkaa sen vanhasta laumasta, sillä silloinkin urokselle lankesi toisarvoinen tehtävä. Milkalla onkin nykyään hieman taipumusta ylisuorittamiseen, sillä se haluaisi kovasti todistaa olevansa oikeasti hyödyllinen. Joskus Milka liioittelee omia kykyjään ja ryhtyy jopa uhkarohkeaan käytökseen, ja silloin se tarvitsee jonkun palauttamaan sen maanpinnalle.

Milka varoo läheisyyttä, jottei satuttaisi ketään, ja uros tuntee itsensä välillä yksinäiseksi. Milkan käytös voi vaikuttaa hyvin kummalliselta kirouksesta tietämättömälle, sillä Milkan iloinen ja rohkea ulkokuori haihtuu heti, kun joku yrittää tulla kosketusetäisyydelle. Kirouksen aktivoituessa Milka saattaa jopa vaikuttaa aggressiiviselta yrittäessään sanallisesti karkottaa muut kauemmaksi. Niinpä Milkalla ei ole ollut onnea ystävyyssuhteiden luomisessa laumansa jättämisen jälkeen.

Menneisyys: Milka eli eräässä laumassa melkein kolmivuotiaaksi asti. Kirous ilmeni vähitellen, mutta koska Milkan turkki on jo valmiiksi pitkä ja tuuhea, ei sen sähköistymisessä aluksi huomattu mitään poikkeavaa. Aluksi hupsun ulkonäön lisäksi ei sivuvaikutuksia ollut. Milkan tehtävä laumassa oli auttaa pentujen hoidossa, sillä urosta ei koettu kelpaavaksi mihinkään vakavampiin töihin.

Sähköistyminen pahentui vähitellen. Milka alkoi tuntea itse kipua, mutta yritti olla välittämättä asiasta. Kerran kuitenkin muuan pentu erehtyi liian lähelle, sai pienen mutta kivuliaan sähköiskun, ja pökertyi. Pennun ulvahdus toi paikalle suuren määrän muita koiria, jotka eivät uskoneet Milkan kuvausta tapahtumista, vaan luulivat uroksen hermostuneen ja hyökänneen itse pennun kimppuun.

Lauman ylimmät päättivät, ettei Milka saa enää olla pentujen läheisyydessä. Milka tunsi syyllisyyttä tapahtumasta, eikä varsinkaan halunnut enää jäädä laumaan, joka uskoi hänestä pahaa. Niinpä Milka odotti yöhön saakka ja lähti sitten laumansa reviiriltä vähin äänin, ilman suurempaa määränpäätä. Huivin Milka löysi sattumalta, ja huomasi sen kirousta lievittävän vaikutuksen kasteltuaan sen vilvoittelemistarkoituksessa kuumana päivänä.

Kirous: Turkin sähköistyminen. Kun Milkan turkki hankautuu johonkin, siihen kertyy epänormaali määrä varausta. Sähköistyminen tuntuu pistelevänä ja polttavana kipuna, ja saattaa turkin pörröytymisen lisäksi pahimmillaan näkyä myös kipinöintinä. Kivun vahvuus riippuu varauksen aiheuttaneen hankauksen voimakkuudesta, ja aivan pienestä Milka ei enää itse hätkähdä.

Sähkö voi kuitenkin satuttaa myös muita, radikaalimmissa tapauksissa edes kosketusta ei tarvita, jos joku erehtyy tulemaan liian lähelle sähköistymisen ollessa voimakasta. Milka ei itse pysty kontrolloimaan kirousta, eli se ei esimerkiksi itse voi ohjata sähkövirtaa mihinkään suuntaan. Milka voi kuitenkin tarkoituksella hangata turkkiaan esimerkiksi pitkää heinikkoa vasten, jos luulee tarvitsevansa sähköä itsepuolustukseen. Kovin hyvä puolustuskeino tämä ei kuitenkaan ole juuri siitä syystä, että Milka vahingoittuu samalla itsekin. Kirous voi jättää pysyviä, palovamman kaltaisia jälkiä, jos varaus kestää turkissa pitkään.

Milkalla on mukanaan vihreä huivi, joka lievittää kirouksen oireita ja poistaa sähköisyyttä, kun sen kastelee ja pukee päälle. Huivi toimii myös ennaltaehkäisevänä. Aina vettä ei kuitenkaan ole lähettyvillä, ja joskus huivin joutuu kastelemaan useampaan kertaan, jotta varaus laskisi. Ukkosella huivia ei kuitenkaan pidä kastella, sillä Milka vetää myös salamoja puoleensa suuremmalla todennäköisyydellä ja yhdistettynä märkään huiviin tulokset voisivat olla kohtalokkaita. Ukonilmalla on tärkeää, että Milka pääsee suojaan tai ainakin pois avoimesta paikasta. Milka tosin huomaa ukkosen helposti, koska sekin aiheuttaa turkin sähköisyyttä lähestyessään.

Hahmon omistaa: Cavachon.

► Aida ◄


Nimi: Aida.
Ikä: 3 vuotta.
Sukupuoli: Narttu.
Rotu: Valkoinenpaimenkoira.
Ruumiin koko: Säkäkorkeus 60 cm, paino 25 kg.

Ulkonäkö: Aidan turkki on kauttaaltaan puhtaan valkoinen. Kirsu ja anturat ovat tummanruskeat ja silmät keltaisenoranssit. Rakenteeltaan Aida on sirohko, mutta paksu karvapeite kätkee sen melko hyvin. Tuuheaa karva on varsinkin rinnassa, niskassa, vatsassa ja hännässä.

Luonne: Aida saattaa aluksia vaikuttaa ujolta ja varautuneelta, mutta kun häneen tutustuu kunnolla, hänestä kuoriutuu puhelias ja reipas tyttö. Samoin uusien paikkojen ja vieraiden asioiden kanssa Aida on aluksi varovainen, mutta oman aikansa otettuaan suhtautuu kaikkeen avoimena ja uteliaana. Aida on ystävilleen äärimmäisen uskollinen ja olisi vaikka vamis uhrautumaan heidän puolestaan. Aidan pahin pelko on, että hän joskus kirouksensa aiheuttaman kohtauksen aikana satuttaisi jotakuta hänelle tärkeää. Aida saattaa pahoittaa mielensä pienistäkin asioista helposti, mutta yleensä unohtaa harminsa nopeasti.

Menneisyys:Aida eli alunperin perheen lemmikkinä. Noin kaksivuotiaana Aida alkoi saada rajuja kohtauksia, joiden aikana hän käyttäytyi välillä aggressiivisesti perhettään kohtaan. Aida vietiin eläinlääkärin tutkittavaksi, mutta syytä äkillisille kohtauksille ei löydetty. Kerran kohtauksensa aikana Aida karkasi, eikä siitä toettuaan enää tiennyt, missä oli.

Kirous: Aida saa satunnaisesti kohtauksia, joiden aikana tuntuu, kuin jokin kuristaisi voimakkaasti häntä. Aidan on vaikea saada henkeä ja hän saattaa saada kouristuksia. Kohtaukset tulevat useimmiten yöllä tai muuten pimeässä. Niiden aikana Aidan pupillit muuttuvat viirumaisen kapeiksi. Toisinaan Aida saattaa käyttäytyä kohtauksien aikana erittäin aggressiivisesti eikä välttämättä muista jälkeenpäin mitään. Kiroukseen liittyen Aida myös houkuttelee luokseen käärmeitä, minkä takia hän onkin alkanut inhota ja pelätä niitä. Kohtauksia ei oikeastaan voi lievittää mitenkään, mutta ne menevät aikanaan ohi. Paikoillaan oleminen ja rauhallinen hengittäminen saattavat auttaa, mutta yleensä Aida on kohtauksien aikana niin sekaisin, ettei pysty rauhoittumaan.

Hahmon omistaa: Kride.

► Holla ◄

H-hei, olen Holla...
Klikkaa chibiä hahmokuvaa varten.


Nimi: Holla.
Ikä: 4 vuotta.
Sukupuoli: Uros.
Rotu: Corgin(welsh corgi cardigan) ja Siperianhuskyn sekoitus.
Ruumiin koko: Pieni, vähän normaalia uros corgia suurempi kuitenkin.

Ulkonäkö: Melkein valkoinen, paikoiten myös pitkäkin turkki. Selässä sekä hännässä vaaleita ja tummemman harmaita laikkuja. Koiralla on isot corgimaiset korvat, joista oikea korva on lurpallaan. Kasvot ovat valkoiset, lukuunottamatta laikkua kuonossa kirsun lähellä ja silmien ympärillä. Uros omistaa jäänsiniset silmät - melkein valkoiset tietyttä valossa. Hollan kirsu on myös laikukas - ei siis täysin musta.

Luonne: Hyperaktiivinen ja helposti hermostuva kaveri, taipumusta paniikkihäiriö -käyttäytymiseen, joka lähellä ääripistettä laukaisee kirouksen. Jos joku muistaa pakottaa Hollan paikoilleen ja osaa rauhoittaa häntä, paniikkihäiriö menee ohitse. Hollalla on tapana hymistä itsekseen - tämä rauhoittaa hiukan tämän mieltä. Jos joku toinen hyräilee lähellä, on Hollan silloin todella helppo olla. Muuten Holla on huumorintajuinen ja avulias kaveri. Uros välittää paljon kanssaan kulkevista ja tuntee suuria omantunnon tuskia kohtauksistaan. Holla kun ei tahdo kellekkään pahaa.

Menneisyys: Holla on Corgin äitinsä ja satunnaisen valkean siperianhyskyn vahinkolapsi. Hollalla oli myös pikkuveli, mutta tämä kuoli jo nuorena Hollan paniikkihäiriön puhkeamisen aikoihin. Holla syyttää itseään veljen kuolemasta, koska veli kuoli tämän saadessa ensimmäistä kertaa ulvontakohtauksen. Veljellä oli synnynnäinen sydänvika ja täten se ei kestänyt isoveljen äärimmilleen mennyttä sairaskohtausta.

Kirous: Korvia vihlova ulvonta. Paniikkihäiriön mennessä äärirajoille, Holla aloittaa korvia vihlovan ulvonnan, joka saa lähellä olevat kierimään kivusta (tuntee suunnatonta kipua myös itse ulvonnan aikana). Holla täytyy tässä tilanteessa vain saada pysymään paikoillaan ja vähintäänkin hymistä rauhoittavasti Hollan lähellä. Pehmeä laulaminen on tehokkain tapa saada kohtaus loppumaan. Ulvonnasta toipuminen vie hetken ja Holla on hyvin huonovointinen ja häntä täytyy auttaa liikkumisessa. Ulvonta aiheuttaa valtavaa puristavaa päänsärkyä, joka jomottaa vielä tovin kohtauksen jälkeen.

Hahmon omistaa: SaQe.

► Juri ◄

Juri täällä hei~
Klikkaa chibiä hahmokuvaa varten.

Nimi: Juri.
Ikä: 4 vuotta.
Sukupuoli: Uros.
Rotu: Belgianpaimenkoira malinois.
Ruumiin koko: Säkäkorkkeus 65 cm.

Ulkonäkö: Juri on melko kookas rotuunsa nähden. Sen turkki on pääväriltään beige ja siinä on vihertäviä ja lilahtavia kuvioita. Vihertävä kuvio lähtee kuonon kärjestä ja päättyy hännän tyveen ja siinä on 2 "raitaa" lavan ja lonkan kohdalla. Lilahtava kuvio muodostaa maskin Jurin kasvoihin ja sitä on myös kaulassa, korvissa, tassuissa ja hännässä. Anturat ja kirsu ovat lähes mustat.

Häntä on päädystä kippuralla ja Juri pitää häntäänsä lähes aina näin. Nukkuessa ja levättäessä häntä suoristuu, jolloin se on melko pitkä.

Luonne: Juri on luonteeltaan erittäin lempeä ja huolehtivainen. Se on iloinen ja suhtautuu elämään rennosti, mutta kykenee myös tarpeen tullen käsittelemään asioita vakavasti. Juri on sosiaalinen ja nauttii muiden seurasta. Yksin se ei viihdy, vaikka tämän kirous tekeekin muiden kanssa olemisesta vaikeampaa. Juri koittaa olla aina ystävällinen kaikille ja pyrkii välttämään konflikteja puhumalla.

Rotunsa takia Juri omistaa suuren paimennusvietin ja tahtookin tämän takia pitää ystävänsä lähellä. Juri huolestuu helpolla, jos muut eivät ole tämän lähettyvillä. Muiden auttaminen on sille ilo.

Menneisyys: Jurin kirous alkoi jo tämän ollessa nuori. Se alkoi vähäisenä ja loppui aina päiviksikin. Välillä se esiintyi vain kovana päänsärkynä. Muut alkoivat kuitenkin huomata Jurissa olevan vikaa ja tämän takia alkoivat karttaa sitä. Lopulta, kun tuli ilmi, että Juri kykenee kuulemaan heidän ajatuksiaan, kukaan ei tahtonut olla tämän lähellä enää.

Jurin kirous vain voimistui entisestään ja lopulta muut kokivat parhaaksi ratkaisuksi eristää sen laumasta. Juri ei kuitenkaan pystynyt sulkemaan ääniä pois päästään edes kaukana muista ja tästä tuli todella sekava ja vihamielinenkin päässä huutavien äänien sekä riipivän päänsäryn takia.

Kirous: Juri kuulee jokaisen lähettyvillä olevan ajatukset, eikä pysty sulkemaan niitä pois. Tämä aiheuttaa huonovointisuutta, kovaa päänsärkyä ja sekavuutta. Kuitenkin, jos Juri ei keskity kuuntelemaan, äänet kuuluvat päässä lähinnä vain jatkuvana voimakkaana taustakohinana. Sanoja sen on lähes mahdoton erottaa.

Jurin koru kuitenkin sulkee äänet pois ja tämä kuulee ainoastaan sen ajatukset, kehen se sillä hetkellä eniten keskittyy. Keskustellessa jonkun kanssa sen onkin vaikea erottaa ajatukset ja puheet keskenään ja se saattaa vahingossa vastata ajatuksiinkin. Juri pyrkiikin keskittymään tasaisesti kaikkiin, jottei kuuntelisi jatkuvasti vain yhden ajatuksia.

Juri pystyy myös suuresti keskittyessä siirtämään omia ajatuksiaan muille. Tämä kuitenkin vaatii paljon voimaa eikä se tee sitä kuin täysin pakollisissa tilanteissa. Liian usein käytettynä tämä olisi Jurille liian raskasta ja se voisi viedä siltä hengen.

Hahmon omistaa: Ruekii.

Poistuneet hahmot

Vuorossa: Ruekii | Deadline: 02.10. ◄